Aloin lottoamaan viime kesänä, mutta se loppui lyhyeen. Luulin, että kyllähän minä nyt ainakin muutaman numeron saan oikein, jolloin saavutan edes hieman voita leivän päällä. Todellisuus oli kuitenkin toista. En voittanut kuin euron kesän aikana lottoamalla.
Siirryin hiljattain veikkaamaan urheilua: pitkäveto on minun kohteeni tällä hetkellä. Täytyy sanoa, että pakkasen puolella olen - en ehkä pahasti, mutta kuitenkin. En pelaa isoilla summilla, päälle eurosta päälle kahteen euroon. Naurettavan pieniä summia siis, mutta isoja opiskelijalle - minulle. Syön aterian koulussa hintaan 2,60. Saman rahan voin pelata - ja hävitä. Tuolloin rahasumma saa jo toisenlaisen merkityksen.
Ajattelin, että pelaan varmoja pelejä, jolloin voitan väistämättä aina hieman rahaa. Lentopallo on minun ykköslajini, josta tiedän suhteellisen paljon. Lentopalloa olenkin veikannut, mutta nykyään lajin Mestaruusliiga on niin tasainen, että käytännössä kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lentopallon lisäksi olen veikannut jalkapalloa ja jääkiekkoa. En ole päässyt isoihin voittoihin kiinni: läheltä piti tilanteita on ollut monta. Kun puhun isosta voitosta, niin puhun muutamasta kymmenestä eurosta.
Varmatkin veikkaukseni ovat viime aikoina menneet penkin alle. Aina jokin joukkue on kussut pakkiin, niin kuin intissä oli tapana sanoa. Viime aikoina pakkiin on kussut jääkiekossa Sport, lentopallossa Rantaperkiön Isku ja jalkapallossa Juventus. Iskun ja Juventuksen lieventäviksi seikoiksi sanon, että he olivat altavastaajia peleissään. Tai kyllähän Iskun KoVe olisi pitänyt Mestaruusliigassa voittaa, mutta joukkue hävisikin kotonaan 2-3. Ja siinä meni se iso voitto!
Ehkä lopetan veikkaamisen, kun en vain voita. Lopultahan kyse on veikkaamisesta - ei siinä ole todennäköistäkään voittaa.
PS. Urheilun monitoimimies Aleksi Valavuori laittaa omien puheidensa mukaan vuodessa urheiluveikkaukseen rahaa miljoonan. Aikamoinen summa verrattuna omiin "koviin" euron panoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti